How it all began..
|
Ensimmäinen koirani oli mopsi Mäntymäki Nora (s.1978). Sen kanssa tuli käytyä muutaman kerran näyttelyssäkin nuorena tyttönä. Opintojen jälkeen lähdin hevostallille töihin ja mopsi jäi vanhemmilleni ja eli siellä terveenä pitkän elämän. Ihastus mopseihin on säilynyt, ja joskus meilläkin on vielä mopsi. Mutta tallille halusin isomman, lyhytkarvaisen koirakaverin ja melko pitkän pohdiskelun jälkeen törmäsin ihan outoon rotuun – lyhytkarvainen collie. Pentua lähdin katsomaan ja se kainalossa palasin kotiin. Nelikuinen Maxmila’s Pathfinder ”Timo” muutti meille pääsiäisenä 1986. Jos meni elämä uusiksi, meni myös paljon irtainta. Timon tempauksista ja tuhoista voisi kirjoittaa kirjan. Kuitenkin, Timon ollessa parivuotias, alkoi mieleen hiipiä pikkuhiljaa ajatus toisesta koirasta – nartusta. Halusin ehdottomasti blue merlen, koska soopeli oli minusta niin mitään sanomattoman värinen. Filmien valkopäinen lassie oli mielestäni melkeinpä ruma – sellaista ei tulisi meille koskaan… Jos rotu jo sinänsä oli siihen aikaan harvinainen, niin merlenartut ainakin olivat. Eihän sellaista löytynyt ja v. 1989 Timon kasvattajalle oli tullut peruutus narttupennusta. Se oli soopeli ja sillä oli paljon valkoista naamassa, eli se oli juuri sellainen mitä olin sanonut ettei meille tule koskaan. Maxmila’s Catriona ”Oona” kuitenkin tuli ja voisi sanoa – loppu on historiaa. Oona ei ollut näyttelystara, mutta se oli erinomainen jalostusnarttu ja se onkin ”narttulinjani” perusta. My first dog was a pug, Mäntymäki Nora (b.1978). I exhibited her at the shows few times when I was a young girl. After my studies I went to work at the horse stables. Pug was not a suitable breed for horse stables and I had to leave her with my parents, where she lived a long and happy life. Nevertheless, I have always said that one day I will have a pug again. I needed a bigger short haired dog as a friend, and after a long search I found a weird breed – smooth collie. At Easter 1986 I went to look puppies and came back with 4 months old Maxmila’s Pathfinder “Timo”. He changed my life as well my furniture; he was quite naughty boy. Anyway, I started to think about having another smooth – a bitch. I definately wanted a blue bitch. I didn’t like sable colour and white-faced collies, like famous Lassie in the films. But the smooths were so rare and blue merle bitches seemed to been even more sparse. At 1989 Timo’s breeder called me that she had a bitch for me, sable and lot of white in the face – like a dog which I was never going to get. But Maxmila’s Catriona came and I could say that the rest is history. Oona was not a show star, but she was a very good brood bitch and is the foundation of my breeding. |
FI Ch MAXMILA'S PATHFINDER
FI Ch V-91 MAXMILA'S CATRIONA
FI Ch V-92 MAXMILA'S ROXETTE |
|
FI Ch DALIMATTAS BLUE BELLAMI
C.I.B
FI & SE & EE Ch
|
Haave bluemerlestä säilyi, mutta ennen sitä meille asettui asumaan Timon tyttö Maxmila’s Roxette ”Piiu”. Se palautui kasvattajalle sijoituskodista ja kohta huomasin sen asuvan meillä. Sitten v. 1989 näin erikoisnäyttelyssä niin kauniin sinisen merlenartun, että siitä oli pakko saada pentu – ja kesällä v. 1990 meille vihdoin muutti Dalimattas Blue Bellami ”Inka”. Niinpä minulla oli jo 4 koiraa ja v. 1990 lopussa syntyi ensimmäinen pentueeni. Klassinen oma uros - oma narttu yhdistelmä. Tästä pentueesta syntyi Timonan Amy Amorina ”Amy”, joka oli veljensä tavoin todella kauniin värinen mahonkisoopeli ja minun mielipiteeni soopelista romuttui lopullisesti. Ja kotiin jäi jo viides koira – Amy. Amy oli ensimmäinen ns. ”näyttelykoirani”, se rakasti näyttelyitä ja veteraani-ikäisenä osasi näyttelykuviot omatoimisesti. Se pääsi eräässä näyttelyssä esittäjältään irti kesken pn-luokan, mutta eipä hätää – siellä se juoksi omalla paikallaan ja vasta kun koirat pysähtyivät, Amy alkoi ihmetellä, että missä hänen namit ovat? Esittäjä juoksi koiran luokse ja tuomarikin totesi naurahtaen ettei sinua olisi täällä tarvittu ja pyysi koiran pn3 pallille ;-) My dream of blue bitch still hold on, but before that, Timo’s daughter Maxmila’s Roxette moved to us. Her breeder got her back from co-owned home and somehow I found she was living with us. In 1989 I saw the most beautifully coloured blue merle bitch at our main collie show and decided that I have to get a puppy from her. And finally at summer 1990 Dalimattas Blue Bellami “Inka” moved to us. So I already had 4 dogs and in the end of 1990 my first litter was born. From that litter I got Timonan Amy Amorina “Amy” which was nicely dark shaded sable like her brother. I had to change my opinion about sable colour and Amy stayed at home. Amy was my first true show dog - she even learned how to show herself beautifully even without a handler. At one show handler lost the lease in the middle of running – but no problem – Amy was running nicely in her place. Then everyone stopped and Amy was standing in her place looking like “hey, where are my goodies?” The handler ran to her, and judge came, laughing “I think we can manage without you here” :-) |
|
Vuonna 1991 ostin oman pienen talon Hattulan Pekolasta ja ammattikin vaihtui tallista toimistoon. Pekolassa asumme edelleen, tosin taloa on hieman remontoitu ja laajennettu vuosien varrella. Tapasin myös tulevan aviomieheni Paulin v. 1992. I bought own house from Pekola, where we still live, at 1991. I changed my work and started to do what I had studied (office work). I also met my husband Pauli in 1992. |
|
|
C.I.B FI & SE &
EE Ch
C.I.B FI & SE
& NO & DK & EE Ch
C.I.B FI & SE & NO & DK &
EE & RU & LT &
LV & BY Ch,
EuJV-00, Pl&PzJSG-00
C.I.B FI & SE & NO & DK
& UA Ch,
KBHV-03, UAW-04
|
Meillä on syntynyt vuodesta 1990 lähtien pentue, joskus kaksi vuodessa. B-pentueesta jäi vanhemmilleni Timonan Bonzo Bonzano ”Jämä”. Jämä kulki Amyn kanssa ekat ulkomaan näyttelyt ja ne olivatkin ensimmäiset Kansainväliset valioni. Seuraava kotiin jäänyt koira oli pieni mutta pippurinen Timonan Eve Evonne ”Eve”. Narttu jonka astuttamista harkitsin pitkään, mutta onneksi astutin. Eve oli erinomainen äitikoira ja periyttäjä (I-, K- ja L-pentueiden emä) ollen mm. paras jalostuskoira v. 2002 ja paras jalostusnarttu v. 2003 ja 2004. F-pentueesta jäi kotiin urospentu Timonan Fellow Fenix ”Natte” ja vähän myöhemmin palautui sijoituksesta Naten sisko Timonan Fiery Fiona ”Nanna”. Tässä vaiheessa koiria alkoi olla liikaa, koirilla ei enää ollut kivaa näin isossa laumassa. Meillä ei ole kenneltiloja, eikä niin monen koiran eristäminen toisistaan ollut mahdollista. Niinpä Natte muutti Italiaan, tuli siellä valioksi ja sai jälkikasvua. Nanna meni sijoitukseen Calibra’s kenneliin ja teki sinne kaksi hienoa pentuetta. Minulle jäi Nannasta Timonan Jamaica Jade ”Vilma”, sielunkumppani. Koira, joka luki ajatukseni. Vilma sairastui vakavasti vain 8,5 vuotiaana, enkä usko että kukaan koira voi koskaan täyttää sitä koloa elämässäni minkä Vilma jätti. Ikävä vain on ja pysyy… K-pentueesta meille jäi Timonan Kimmy Kidilee ”Ulpu”. Ulpu on kolmannen polven Kansainvälinen valio, mutta hienomman uran Ulpu on tehnyt jalostuskoirana (N-, Q- ja S-pentueiden emä). Jämän siirryttyä ajasta ikuisuuteen, vanhemmilleni muutti Timonan Precious Pratt ”Palle”. V. 2006 lopussa ostin takaisin Timonan Qiana Qinnie ”Bombin”. Bombi aloitti maaliskuussa –07 näyttelyuransa ja oli heti vuoden paras näyttelynarttu. Jatkoa odotamme mielenkiinnolla. Vilman kuoleman jälkeen tuntui, ettei sen paikkaa voisi täyttää kukaan – eikä pennun otto tuntunut pitkään aikaan ajankohtaiselta. Mutta reilun vuoden päästä Timonan Veronica Velvet ”Lilli” oli päättänyt toisin. Se oli jo varattu ulkomaille, mutta sattumien summana se jäi kotiin kasvamaan. Tällä hetkellä meillä on siis neljä koiraa kotona, eikä lauman kokoa ole tarkoitus kasvattaa. Siksi hyvät sijoituskodit ovat kullan arvoisia. There
has been 1 or 2 litters per year after 1990. From my second litter
Timonan Bonzo Bonzano “Jämä” moved to live with my parents. With Jämä
and Amy I travelled first time to abroad to show them and they are my
first International Champions. Timonan Eve Evonne “Eve” stayd home
and I wondered a really long time whther she is good enough to mate.
Luckily I mated her, because she was an excellent brood bitch. She was
the best brood smooth at 2002 and best brood bitch at 2003 and 2004.
From my F-litter I kept Timonan Fellow Fenix “Natte” and few months
later got back from co-owned home his sister Timonan Fiery Fiona. At
that time there were too many dogs at home. We don’t have kennelrooms
and we could not keep them all in the same room. So I sold Natte to
From
Nanna I got Timonan
After Vilma’s death I had a feeling that I could never take a puppy at home. No dog could ever fill Vilma’s place. But after a year, Timonan Veronica Velvet “Lilli” just stayed home. She was already reserved to abroad, but there were some problems and in the end she just stayed at home. Today we
have four dogs at home and I’m not planning to have more. That’s why
good co-owning homes are really important to me.
|
|
|
Kun asuntolaina oli vihdoin aikanaan maksettu, oli aika harkita koiran tuomista ulkomailta. Rotumme kapea geenipooli tarvitsee uutta verta ja se mielessä lähdin tutkimaan sukuja ulkomailta. Kaikki tuonnit eivät todellakaan ole onnistuneet, mutta v. 2007 syntyi T-pentue, jossa emänä on brittituontini Pelghart Petronella ”Bebe”. Beben jälkeen olen tuonut Englannista soopelinartun Shulune Imperial Mystique ”Moiran”, joka asuu sijoituksessa Katri Leikolalla. Moiran panosta jalostuksessa odotan mielenkiinnolla. Tarkoituksenani on jatkaa kasvatusta harrastuspohjalla, 1-2 pentuetta vuodessa. Tavoitteenani on rodunomainen, terve, monipuolinen harrastus- ja kotikoira samassa paketissa – unohtamatta sitä kapeaa geenipoolia. Hitaasti kiiruhtaen olen yrittänyt luoda narttulinjaa, johon voi yhdistää vieraampaakin verta haluamani tyypin kuitenkaan katoamatta. Vuoden 2010 lopussa tulee 20 v. siitä kun ensimmäinen pentueeni syntyi, toivon voivani jatkaa vielä ainakin toiset 20 vuotta tämän ihastuttavan rodun parissa. After I had paid my mortgage, it was time to look for foreign smooths. Our breed has a very narrow genepool and that’s why we need new blood. It was difficult to find suitable dogs for breeding, but in 2007 my T-litter was born. Mother was my British import Pelghart Petronella “Bebe”. After Bebe I have imported other British lady Shulune Imperial Mystique “Moira”, which will be very interesting as a brood bitch. My plans is to keep breeding only 1 or 2 litters per year. My goal is healthy, nice show- and training dog and pet in the same package – not forgetting our genepool. Hurrying slowly I have tried to make a “bitch-line” where I can use new bloodlines, but not losing the type I want. End of year 2010 will mark 20 years from my first litter’s birth. I hope I can continue at least another 20 years with this lovely breed. |
|
|